Nämä ovat mittakaavaisia muovisia pienoismallisarjoja, jotka vaativat kokoamista ja maalausta. Ne eivät sisällä maaleja ja liimoja, ellei toisin mainita.
Kuvaus
FW190-sarjan kehitys alkoi syksyllä 1937 Reichsluftfahrtministeriumin (ilmailuministeriö) sopimuksella yksipaikkaisesta hävittäjästä täydentämään Messerschmitt Bf109-konetta. Focke-Wulf Flugzeugbaun tekninen johtaja Kurt Tank jätti kaksi ehdotusta. Ehdotus, jossa käytettiin silloin uutta BMW 801 -tähtimoottoria, valittiin. Tämä kestävä ja tehokas moottori sijoitettiin vankkaan runkoon, mikä tarjosi erinomaisen käsiteltävyyden, tasapainoisen ohjauksen ja nopean kiihtyvyyden. Se otettiin käyttöön vuonna 1941, lentäen Bf 109:n rinnalla, ja se saavutti pian ilmaherruuden Englannin kanaalin yllä. Vakiinnuttaen asemansa Luftwaffen pääasiallisena hävittäjänä, se voitti aikakauden Spitfire Mk.V -koneet lähes kaikilla osa-alueilla ja säilytti tämän edun Spitfire IX:n saapumiseen heinäkuussa 1942 asti. Fw190-hävittäjä koki jatkuvia parannuksia koko elinkaarensa ajan. A-3-versiossa käytettiin parannettua BMW 801Dg -moottoria, joka tuotti 1 700 hv. Aseistusta lisättiin neljästä kuuteen tykkiin/konekivääriin: kaksi nopeasti ampuvaa MG151-tykkiä siipien tyvissä, kaksi MG FF -tykkiä laskutelineiden ulkopuolella ja kaksi runkoon asennettua MG 17 -konekivääriä. Toisen maailmansodan aikana monet Luftwaffen laivueet sallivat henkilökohtaiset lentäjien merkinnät ja erottuvat laivueen tunnukset sekä moottorinsuojuksen, siivenkärkien ja peräsimen värien lisäämisen alkuperäisiin maalauskaavioihin.
