Nämä ovat 1/35 mittakaavan muovisia pienoismallisarjoja, jotka vaativat kokoamista ja maalaamista. Pakkaus ei sisällä maaleja tai liimoja, ellei toisin mainita.
Kuvaus
Sturmgeschütz (rynnäkkötykki) kehitettiin vuosina 1936–1939 tarjoamaan panssaroitua tukea jalkaväelle. Tämä johtui pitkälti siitä, että uudet valmistettavat panssarivaunut oli tarkoitettu panssaridivisioonille. Taistelutilanteissa ei ollut takeita siitä, että panssaridivisioonan vaunuja olisi saatavilla jalkaväen tueksi. Näin syntyi ajatus jalkaväkidivisioonaan kuuluvasta rynnäkkötykkirykmentistä. Uusi rynnäkkötykki perustui Panzerkampfwagen III -vaunuun. Sturmgeschütz III -nimellä tunnetussa vaunussa oli matala rakenne, ja sen pääase oli asennettu rungon etuosaan rajoitetulla kääntökulmalla. Esituotantoyksiköt testattiin taistelussa Ranskan valtauksen aikana toukokuussa 1940, minkä jälkeen se määrättiin laajamittaiseen tuotantoon.
Alkuperäinen ajatus oli luoda ajoneuvo, joka pystyy antamaan tulitukea jalkaväelle, mutta pian huomattiin, että panssarintorjuntakyky oli vielä tärkeämpi. StuG III:n myöhemmät mallit johtivat StuG 40 -malliin vuoden 1942 alussa – kyseessä oli StuG III, joka oli varustettu joko 7,5 cm Sturmkanone 40 L/43 tai myöhemmin L/48 -tykillä. Vuonna 1943 Pzkpfw III:n tuotanto lopetettiin, koska se oli saavuttanut kehityksensä päätepisteen tykkivaununa. Venäjän rintaman suurten panssarivaunumenetysten vuoksi kenraali Guderian ehdotti, että StuG III -ajoneuvoja annettaisiin panssaridivisioonille, koska ne olivat halvempia, yksinkertaisempia ja nopeampia valmistaa kuin panssarivaunut. Tämä olisi lisännyt entisestään StuG III:n tuotantotarvetta, joka ei jo valmiiksi vastannut kysyntää. Siksi Hitler päätti marraskuussa 1943 pidetyssä konferenssissa käyttää Panzerkampfwagen IV:n alustaa. Tavoitteena oli käyttää tätä uutta Sturmgeschütz IV -mallia panssaridivisioonissa. Tämä yksinkertaistaisi huoltoa huomattavasti, sillä panssaridivisioonat oli jo varustettu Panzer IV -vaunuilla. Prototyyppi valmistui kuukaudessa käyttäen StuG III -tuotannon ylärakennetta. Koska Panzer IV:n alusta oli 46 cm pidempi ja 8 cm matalampi kuin StuG III:n, oli tarpeen hitsata ylimääräinen etukansi ja ylärakenteen sivulistat aukkojen täyttämiseksi. Ylärakenteen vasempaan etuosaan rakennettiin panssaroitu kotelo (kahdella periskoopilla ja luukulla) kuljettajan paikan suojaamiseksi.
Tuotanto alkoi joulukuussa 1943 Magdeburgin Krupp-Grusonin tehtailla. Kokonaistuotanto oli noin 1000 ajoneuvoa. StuG IV -vaunuja käytettiin joidenkin panssarirykmenttien kolmansissa pataljoonissa panssarivaunujen sijasta. Varhaiset mallit perustuivat Pzkpfw IV Ausf H -alustaan, mutta useimmat olivat Ausf J -alustalla. Zimmerit-magneettisuojapinnoite oli yleinen, ja joissakin vaunuissa oli ylärakenteen etuosassa rautabetonia lisäsuojana. Miehistö: 4, taistelupaino 23 tonnia, huippunopeus 38 km/h (tiellä), 24 km/h (maastossa), ammusmäärä: 63 kpl (AP 39, AP 40, HE), panssarointi: 85 mm (max) 10 mm (min). Muut tiedot kuten PzIV-vaunussa.
