Nämä ovat mittakaavaisia muovisia pienoismallisarjoja, jotka vaativat kokoamista ja maalausta. Pakkaus ei sisällä maaleja eikä liimoja, ellei toisin mainita.
ITALIAN ILMAVOIMIEN ORPHEUS-TIEDUSTELUPODI – KUUPUMALLINEN KANSI TIEDUSTELUKAMERASYSTEEMILLE – 2 ALE 40 -SILPPUNHEITINTÄ – HIENOSTI KAIVERRETUT PANEELILINJAT JA NIITIT – TÄYSIN YKSITYISKOHTAINEN MOOTTORI, OHJAAMO JA AVIONIIKKATILA – TÄYSIN YKSITYISKOHTAINEN TYKKITILA M-61 VULCAN -KOKOONPANOLLA – AVATTAVAT TAI SULJETUT ILMAJARRUT – SYÖVYTETYT METALLIOSAT – 325 OSAA – 2 SUURTA SIIRTOKUVA-ARKKIA 8 VERSIOLLE – OHJEET VÄRIPROFIILEILLA
Lockheed F-104 Starfighter on yksi ilmailuhistorian kuuluisimmista hävittäjistä ja myös yksi niistä, joilla on pisin operatiivinen käyttöikä: sen historia alkoi 50-luvun lopulla ja päättyi joidenkin ilmavoimien osalta 2000-luvun puolivälissä. Sen ainutlaatuinen runko, jossa on kapea runko ja hyvin pieni siipipinta-ala, teki tästä koneesta ihanteellisen torjuntahävittäjän. General Electric J79-GE-11A -jälkipolttomoottorin ansiosta se pystyi ylittämään Mach 2,2 -nopeuden erinomaisella nousunopeudella. Se ei kuitenkaan ollut kovin ketterä ja oli vaikea ohjattava. F-104G Starfighteria valmistettiin lisenssillä useissa eurooppalaisissa ilmailuteollisuuden yrityksissä. 60-luvun puolivälistä lähtien siitä tuli monien NATO-maiden, kuten Italian, Saksan, Hollannin, Kreikan ja Turkin, vakiohävittäjä. Aseistus oli periaatteessa sama kuin aiemmissa versioissa, sisältäen 20 mm Vulcan-tykin ja mahdollisuuden asentaa siipien alle ilmataisteluohjuksia, pommeja tai lisäpolttoainesäiliöitä toimintamatkan pidentämiseksi. Ajan myötä perinteiseen torjuntahävittäjän rooliin lisättiin tiedustelutehtäviä. F-104G varustettiin siksi erillisellä “Orpheus”-tiedustelupodilla, joka tuotti erinomaisia operatiivisia tuloksia.
