Nämä ovat muovisia pienoismallisarjoja, jotka vaativat kokoamista ja maalausta. Ne eivät sisällä maaleja tai liimoja, ellei toisin mainita.
Kuvaus
Toisen maailmansodan alussa Saksan sotilasjohto ei priorisoinut erikoistuneita ilmatorjuntahävittäjiä. He uskoivat ilmatorjuntatykistön toimivan ensisijaisena puolustuksena valtakuntaan kohdistuvia ilmapommituksia vastaan. Brittien laajamittaiset yölliset hyökkäykset kuitenkin osoittivat, etteivät raskaat ilmatorjuntatykit pystyneet tehokkaasti suojaamaan maakohteita. Tämä teki välttämättömäksi perustaa erikoistuneita yöhävittäjäyksiköitä ja kehittää erillinen taktiikka.
Koska tuolloin ei ollut lentokoneita, jotka oli suunniteltu erityisesti yösodankäyntiin, Luftwaffe käytti aluksi tavallisia taistelukoneita, jotka oli maalattu tummilla väreillä – kuten Bf 109E-4, jota käytti Nachtjagdgeschwader 1 (1. yöhävittäjälennosto). Brittiläisten pommikoneiden torjumiseksi kaukaa Britannian yllä käytettiin erityisesti muunnettua Do 17 -pommikonetta, joka nimettiin Do 17Z-10 Kauz II:ksi. Lentokoneessa oli infrapunavalo, joka auttoi havaitsemaan viholliskoneet yötaivaalla.
On myös dokumentoitu tapauksia, joissa Fw 189 A-1 -koneita käytettiin yöhävittäjinä erityismuutosten jälkeen, mukaan lukien FuG 212 -tutkan asennus ja ylimääräinen MG 151 -tykki eteen- ja ylöspäin suuntautuvaa tulitusta varten.
Tärkeimmät ominaisuudet
Kolme Luftwaffe-yöhävittäjää – Bf 109E-4, Do 17Z-10 Kauz II ja Fw 189A-1 – joita käytettiin ilmatorjuntaan eri aikoina
Erittäin yksityiskohtainen runko, siivet, pyrstöosat ja ohjaamot
Jokaisella lentokoneella on oma siirtokuva-arkki
Kuvaus
Toisen maailmansodan alussa Saksan sotilasjohto ei priorisoinut erikoistuneita ilmatorjuntahävittäjiä. He uskoivat ilmatorjuntatykistön toimivan ensisijaisena puolustuksena valtakuntaan kohdistuvia ilmapommituksia vastaan. Brittien laajamittaiset yölliset hyökkäykset kuitenkin osoittivat, etteivät raskaat ilmatorjuntatykit pystyneet tehokkaasti suojaamaan maakohteita. Tämä teki välttämättömäksi perustaa erikoistuneita yöhävittäjäyksiköitä ja kehittää erillinen taktiikka.
Koska tuolloin ei ollut lentokoneita, jotka oli suunniteltu erityisesti yösodankäyntiin, Luftwaffe käytti aluksi tavallisia taistelukoneita, jotka oli maalattu tummilla väreillä – kuten Bf 109E-4, jota käytti Nachtjagdgeschwader 1 (1. yöhävittäjälennosto). Brittiläisten pommikoneiden torjumiseksi kaukaa Britannian yllä käytettiin erityisesti muunnettua Do 17 -pommikonetta, joka nimettiin Do 17Z-10 Kauz II:ksi. Lentokoneessa oli infrapunavalo, joka auttoi havaitsemaan viholliskoneet yötaivaalla.
On myös dokumentoitu tapauksia, joissa Fw 189 A-1 -koneita käytettiin yöhävittäjinä erityismuutosten jälkeen, mukaan lukien FuG 212 -tutkan asennus ja ylimääräinen MG 151 -tykki eteen- ja ylöspäin suuntautuvaa tulitusta varten.
Tärkeimmät ominaisuudet
Kolme Luftwaffe-yöhävittäjää – Bf 109E-4, Do 17Z-10 Kauz II ja Fw 189A-1 – joita käytettiin ilmatorjuntaan eri aikoina
Erittäin yksityiskohtainen runko, siivet, pyrstöosat ja ohjaamot
Jokaisella lentokoneella on oma siirtokuva-arkki
