Nämä ovat muovisia pienoismallisarjoja, jotka vaativat kokoamista ja maalausta. Ne eivät sisällä maaleja ja liimoja, ellei toisin mainita.
Taisteluiden kulkuun vaikuttavien monien tekijöiden joukossa yksi on ratkaiseva, vaikka se ei ole heti ilmeinen: ruokahuolto taisteluolosuhteissa.
Laadukas lämmin ateria on sotilaalle erittäin tärkeä ja vaikuttaa toisinaan yksiköiden taistelukykyyn enemmän kuin modernit aseet tai varusteet.
Tämä huomioiden Wehrmacht kiinnitti sota-aikana merkittävää huomiota sotilaiden ravitsemukseen.
Taisteluolosuhteissa tai marssien aikana käytettiin erilaisia pyörillä kulkevia kenttäkeittiöitä: suuria keittiöitä 125–225 hengelle ja pienempiä 60–125 sotilaalle.
Nämä keittiöt kuljetettiin joko ajoneuvojen vetämillä perävaunuilla tai hevosvetoisilla vaunuilla. Niitä asennettiin usein myös erilaisten kuorma-autojen lavoille.
Sotilaiden kesken “Gulaschkanone” eli gulassikanuuna -nimellä tunnetut keittiöt mahdollistivat monipuolisten ruokien valmistamisen.
Suuressa kattilassa, jossa oli eristävä kerros (yleensä glyseriiniä), valmistettiin pääruoat, ja myöhemmissä malleissa oli myös erillinen kattila paistamiseen.
Ateriat jaettiin joko suoraan sotilaiden pakkeihin tai suuriin termospulloihin, joilla ruoka kuljetettiin kauempana sijaitseviin yksiköihin.
Päivittäisen annoksen pääosa tarjoiltiin yleensä lounaalla, joka saattoi sisältää esimerkiksi lihakeittoa, perunoita runsaalla liha-annoksella sekä vihanneksia.
Oli myös yleinen käytäntö hankkia ruokaa paikallisväestöltä sotilaiden annosten parantamiseksi yli vahvistettujen normien.
Taisteluiden kulkuun vaikuttavien monien tekijöiden joukossa yksi on ratkaiseva, vaikka se ei ole heti ilmeinen: ruokahuolto taisteluolosuhteissa.
Laadukas lämmin ateria on sotilaalle erittäin tärkeä ja vaikuttaa toisinaan yksiköiden taistelukykyyn enemmän kuin modernit aseet tai varusteet.
Tämä huomioiden Wehrmacht kiinnitti sota-aikana merkittävää huomiota sotilaiden ravitsemukseen.
Taisteluolosuhteissa tai marssien aikana käytettiin erilaisia pyörillä kulkevia kenttäkeittiöitä: suuria keittiöitä 125–225 hengelle ja pienempiä 60–125 sotilaalle.
Nämä keittiöt kuljetettiin joko ajoneuvojen vetämillä perävaunuilla tai hevosvetoisilla vaunuilla. Niitä asennettiin usein myös erilaisten kuorma-autojen lavoille.
Sotilaiden kesken “Gulaschkanone” eli gulassikanuuna -nimellä tunnetut keittiöt mahdollistivat monipuolisten ruokien valmistamisen.
Suuressa kattilassa, jossa oli eristävä kerros (yleensä glyseriiniä), valmistettiin pääruoat, ja myöhemmissä malleissa oli myös erillinen kattila paistamiseen.
Ateriat jaettiin joko suoraan sotilaiden pakkeihin tai suuriin termospulloihin, joilla ruoka kuljetettiin kauempana sijaitseviin yksiköihin.
Päivittäisen annoksen pääosa tarjoiltiin yleensä lounaalla, joka saattoi sisältää esimerkiksi lihakeittoa, perunoita runsaalla liha-annoksella sekä vihanneksia.
Oli myös yleinen käytäntö hankkia ruokaa paikallisväestöltä sotilaiden annosten parantamiseksi yli vahvistettujen normien.
