Carro Armato M13/40, joka tunnetaan yleisesti nimellä M13/40, oli italialainen keskiraskas panssarivaunu, jota käytettiin toisessa maailmansodassa.
Se kehitettiin 1930-luvulla ja siitä tuli Italian panssarijoukkojen tärkein kalusto sodan alkuvaiheessa.
M13/40-vaunussa oli niitattu runko ja suhteellisen matala profiili, mikä oli tyypillistä tuon ajan panssarivaunuille.
Se oli varustettu 47 mm:n päätykillä, joka pystyi tehokkaasti taistelemaan vihollisen panssarivaunuja ja linnoitettuja asemia vastaan.
Vaunussa oli myös useita konekiväärejä jalkaväen ja lentokoneiden torjuntaan.
M13/40-vaunun panssarointi oli aikakauteensa nähden riittävä ja tarjosi suojan käsiaseiden tulta ja sirpaleita vastaan.
Se oli kuitenkin suhteellisen ohut verrattuna muiden maiden sodan aikana käyttämiin panssarivaunuihin, mikä teki siitä haavoittuvan tehokkaammille panssarintorjunta-aseille.
Vaunun voimanlähteenä toimi dieselmoottori, joka tarjosi hyvän liikkuvuuden eri maastoissa.
Sen huippunopeus oli noin 48 kilometriä tunnissa, mikä mahdollisti tehokkaan liikkumisen taistelutilanteissa.
M13/40 näki toimintaa useilla toisen maailmansodan rintamilla, mukaan lukien Pohjois-Afrikassa ja Balkanilla.
Sillä oli merkittävä rooli Italian sotilasoperaatioissa, erityisesti sodan alkuvaiheessa.
Panoksestaan huolimatta M13/40-vaunulla oli rajoitteensa verrattuna muiden maiden panssarivaunuihin.
Sen ohut panssarointi ja suhteellisen heikko päätykki tekivät siitä yhä vanhentuneemman sodan edetessä ja vihollisen panssarivaunujen panssaroinnin vahvistuessa.
M13/40 on kuitenkin edelleen tärkeä osa Italian sotahistoriaa, edustaen italialaisten insinöörien ponnisteluja ja kekseliäisyyttä toisen maailmansodan aikana.
Useita säilyneitä M13/40-panssarivaunuja löytyy museoista ja yksityiskokoelmista muistuttamassa Italian panssarijoukoista sodan aikana.
